Mikä siinä oikein maksaa?

03.05.2016

Autolla ajaminen ei koskaan ole ilmaista ja ylipäänsä, jos omistaa auton niin siitä saa köyhtyä vähintäänkin verojen ja vakuutusten muodossa. No, voihan sitä toki käydä Trafin sivuilla vierailemassa ja muutama hiiren klikkaus verkkopankintunnusten kanssa, ja sekin ongelma on ratkaistu. Auto pois rekisteristä - ei veroja eikä vakuutuksia. No, on se kuitenkin piikkinä lihassa, jos se tyhjän panttina jossakin seisoo.

Kustannukset

Ja kulut; kyllä niitä tulee. Listaan alle nyt mitä mieleeni tulee:

  • Öljynvaihtokulut (öljyt, öljynsuodatin)
  • Tuulilasinpyyhkijät
  • Lasinpesuneste
  • Polttimoita
  • Ilmansuodattimet
  • Renkaat
  • Puhtaanapito
  • Sytytystulpat  
  • Jarrut
  • Jäähdytinnesteiden vaihto
  • Vaihteistoöljy
  • Jakopään huolto (ja vesipumppu)
  • Katsastus
  • Polttoaine
  • Autopaikkamaksu
  • Auton lämmitys
  • Pysäköintimaksut
  • Arvon lasku
  • Korjauskulut

Hinnat vaihtelevat tuotekohtaisesti ja omalla työllä saa paljonkin säästöjä. Ja onneksi kaikkia kohtia ei tarvitse edes vuosittain hoitaa. Tähän asti seitsemän ensimmäistä kohtaa on hoitunut omin käsin. Sytytystulpat vielä menevät, mutta jarruja en mielellään rupea itse korjaamaan, sillä seuraus saattaa olla, että projekti jää kesken tai auto liikkuu ilman toimivia jarruja. Jos Fortuna olisi suopea ja toisi edes pienen siivun Eurojackpotin päävoitosta, voisi Väliheikin poikakin arvostaa enemmän suomalaista työtä ja auto saisi asiantuntevaa kohtelua.

Mutta haaveilut sikseen. Ja pääasia on, että auto on hyvässä kunnossa. Sillä on turvallista ajaa, se toimii, se ei jätä välille, on muutenkin lakisääteisessä kunnossa ja voit hyvällä omallatunnolla viedä sen katsastukseen. Hinta ei määräydy pelkästään siitä, mitä myyjälle maksetaan, vaan hyvin pitkälti siitä, mitä maksat ajoneuvon ylläpidosta. Kannattaa vähän myös vertailla merkki- ja mallikohtaisia varaosien hinnastoja, tyyppivikoja, katsastustilastoja. Ei kannata tuijottaa tätä päivää tai seuraavaa vuotta, vaan mieluummin vaikka viisi vuotta eteenpäin, tai niin kauas kuinka kauan aikoo ostettavalla autolla ajaa. Saman verran maksava auto voi olla silloin viiden vuoden kuluttua tuhansia euroja kalliimpi tai toisenlaisella päätöksellä halvempi vaihtoehto.

Auton valinta

Meillä kaikilla on oma syynsä auton valintaan. Toisilla täytyy olla tietyn merkkinen, toisilla ei missään nimessä saa olla jotain tiettyä merkkiä. Toiset eivät vilkaisekaan alle 2800 cm³ "menopelejä". Jotkut arvostavat uutta, toiset vanhaa. Toisille on turvallisuus etusijalla, eräille ulkonäkö, jotkut arvostavat taloudellisuutta ja osalle ostohinta merkitsee. Kaikilla on varmasti se oma tämän hetkinen tärkeysjärjestys, joka ajan saatossa muuttuu eri elämäntilanteiden mukaan. Elämäntilanteitakin pystyy monissakin asioissa ennakoimaan. Mutta kannattaa aina auton hankintahetkellä miettiä myös hetkeä, milloin on aika luopua autosta. Onko se hetki yhden kesäkauden päättyessä vaiko kymmenen vuoden kuluttua.

Meidän Nissan on ollut meillä piirua vaille viisi vuotta ja keväällä auto siirtyykin rahoitusyhtiön omistuksesta meidän nimiin. Arvo on alentunut yli 40 %. Vuosittaisten huoltojen lisäksi autoon on ostettu kaksi rengassarjaa (kesä ja talvi), jarrut huollettu kertaalleen. Katsastuksesta tuli ensimmäinen hylkäys viime talvena ja siitä korjattiin alatukivarren pallonivel ja koiranluut, eli virallisemmin ilmaistuna kallistuksenvakaajan yhdystangot molemmin puolin. Kertaakaan se ei ole jättänyt vian vuoksi tien poskeen. Varma peli kohtuullisella polttoaineen kulutuksella ja edullinen ylläpitää. Vakuutuksia en hoksannut kilpailuttaa ja niitä tuli maksettua kolme vuotta aivan liikaa.

Silloin tällöin kuitenkin iskee autokuume ja tulee katsottua myynti-ilmoituksia enemmän. Vaimo on onneksi ollut itsepäinen ja torpannut asian aina siltä istumalta, kun olen suuni avannut. Eiköhän Nissan ole sen verran hyvin palvellut, että saa jatkaa vielä toistaiseksi. Miksi vaihtaa hyvää pois.  

Säästä ajamalla fiksusti

Se että pidät autosta hyvää huolta, nostaa sen arvoa ja arvostusta (ainakin omassa mielessä). Auton käytölläkin on suuri merkitys ylläpitokuluihin. Omalla ajotavalla voi säästää paljon rahaa, tuhlaamatta (paljoa) aikaa.

Josta tulikin mieleeni ja asiasta sivuraiteelle hypäten, muistan ajan, kun olin Postilla töissä. Sanomalehdenjakajalle maksettiin tietty rahallinen korvaus jakopiiristä, joka hoidettiin Postin Toyotoilla. Jos en väärin muista, niin korvaus olisi ollut 4 tuntia 45 minuuttia per yö, oli kesä tai talvi. Nuori mies varustettuina herneen kokoisilla aivoilla ja yöt Tyrnävän lakeuksilla eivät olleet maailman paras yhdistelmä. Rauhallisella ajolla jakokierroksella meni ehkä kolmisen tuntia, ja siinäkin tuli pidettyä pari 5-10 minuutin taukoa. Ja kun se yön yksinäisen kilpa-autoilijan henkeen latautunut tyrnäväläisnuori lähti matkaan, niin ehkä se kierros meni nopeimmillaan kahteen tuntiin viitentoista minuuttiin. Ylinopeuksia, äkkijarrutuksia ja reippaita kiihdytyksiä piti semmoinen ajo sisällään. Mahtui niihin muutama vaaratilanne ja hajonnut postilaatikko.

Joskus olen kuullut sanottavan, että kyllä se järki siitä päähän kasvaa, kun kantapään kautta oppii ja ikää tulee. Tiedä siitä järjen kasvusta, mutta nykyään se sama riskihakuinen tyrnäväläinen yrittää tehdä tämän päivän nuorista vastuullisia kuljettajia. Uskon, että olin sitä paitsi Postille hyvin kallis mies. Polttoainetta paloi, jarrut ja renkaat kuluivat ja tuskinpa se moottorikaan hyvää tykkäsi. Eräässä palaverissa, jossa oli muidenkin lähialueiden Postin työntekijöitä, mainittiin että muualla jarrupalat kestävät autoissa vuoden verran, Tyrnävällä puolet siitä. Meinasi naamaa punoittaa. Mietin vain, että olisiko työnantajalla ollut keinoja vaikuttaa nuoreen mieheen. Tietenkin tietty ja sitova työaika, jolloin on oltava työpaikalla. Jonkin sortin valvontalaitteisto (ajopiirturi tai alkukantainen GPS). No, nykypäivän työpaikoissa toivon mukaan kiinnitettäisiin huomiota tämmöiseen ja puututtaisiin välittömästi.

Siihen vielä mihin jäin edellisessä kappaleessa, mistä Postitarina alkaa, että kyllä pienelläkin ajotavan muutoksella saa säästöjä aikaan. Ja jos otetaan tähän laskennallinen vertailu. Autoilija ajaa 20 000 kilometriä vuosittain autolla, joka syö keskimäärin 7,5 litraa sadalla kilometrillä. Jos autoilija miettii ja tekee tietoisesti töitä, että kulutus saataisiin tippumaan 6,5 litraan sadalla kilometrillä (ja ei muuten vaadi isoja muutoksia).

Eli säästöä tulisi (polttoaineen litrahinta 1,40 €)

  • viikossa 5,38€ (mäkkäristä hampurilainen)
  • kuukaudessa 22,85€ (elokuvaliput kahdelle)
  • 6 kuukaudessa 140€ (IKL työkalusarja 28-osainen)
  • vuodessa 280€ (2 päivän festariliput ja hotelliyö 2 henkilölle)
  • 2 vuodessa 560€ (ulkomaanmatka tai rengassarja)

Eli pienestä purosta kasvaa jossain vaiheessa suuri joki. Säästetty rahamäärä kulkee tietenkin suhteessa öljyn markkinahintaan. Litrahinta kun poukkoili jossain 1,70€ hujakoilla parhaillaan, ja sillä hinnalla laskettuna säästöä olisi tullut vielä reilu 21 % enemmän.

Nyt kun pari vuotta mennään taloudellisella ajolla, niin voimme sillä välin fiilistellä ilmaisesta matkasta.