Metsä puiden takana

21.02.2018

Olen viime aikoina ollut noin 38.7 asteen autokuumeessa, joten olen kierrellyt katselemassa autoja eri liikkeissä. Olen miettinyt mitä minä autoltani itseasiassa haluan, miksi olen vaihtamassa? En itse asiassa ole osannut vastata tuohon kysymykseen, joten annan järjen voittaa tunteen tai ainakin uskottelen itselleni niin. Katsotaan kuinka käy.

Asiaan. Eräänä päivänä autoliikkeessä korvaani osui lause, joka kiteyttää vaarallisen ajattelun yhdeksi lauseeksi. Kanssaeläjä - todennäköisesti autokuumeinen hänkin - ilmoitti myyjälle haluavansa auton, jossa on hyvät turvavarusteet; sellaiset, jotka pitävät turvassa vähän huonommillakin teillä. Tämä voi kuulostaa hyvinkin normaalilta halulta - ja onkin -  mutta koska liikenneopettajan mieleni käsittelee asiat joskus varsin nurinkurin, aloin heti miettiä... Autoko sen turvallisuuden tekee?

Tekeehän se, osaltaan. Ajoneuvotekniikka kehittyy jatkuvasti ja on selvää, että iso osa siitä on turvateknisiä ratkaisuja. Kuitenkin on niinkin, että turvajärjestelmän toimiessa kuljettaja on jo tehnyt virheen; havainto-, arviointi- tai käsittelyvirheen. Järjestelmät on rakennettu korjaamaan kuljettajan tekosia. Tämä on ajattelumalli, jota pyrin tuomaan esille myös opetustyössäni. Pyrin katselemaan metsää puiden sijaan. Liikenteessä moni asia on kokonaisuus, pienten tekijöiden summa. Jokapäiväinen suorittaminen rutinoi ja asioita ei tule enää ajateltua.

Haastan kaikki seuraavaan: seuraavan kahden viikon aikana liikenteessä, kun huomaatte läheltä piti -tilanteen, miettikää sille vähintään viisi mahdollista syytä sen ensimmäiseksi mieleen tulleen sijaan. Käyttäkää kahden viikon aikana niin montaa erilaista reittiä töihin ja takaisin kotiin, kuin mahdollista. Uskallan väittää, että se avartaa varmasti ajatuksia.

Vankalla aasinsillalla tähän liittyen; luin taannoin lehtijutun, joka kertoi eräästä julkisuuden henkilöstä ja hänen tuoreesta perheenlisäyksestään. Jutussa henkilö kertoi, kuinka lapsella autossa on rauhoittava vaikutus. Hän ajaa jutun mukaan aina rauhallisesti, kun lapsi on kyydissä. Tämäkin kuulostaa fiksulta, onhan näin toimiminen ainoastaan merkki vastuuntunnosta ja välittämisestä.

Mutta, koska minulle mikään ei ole yksinkertaista päädyin miettimään seuraavaa; jos erikseen mainitaan, että ajetaan rauhallisesti silloin kun lapsi on kyydissä, niin kuinka silloin ajetaan, kun lapsi ei ole kyydissä? Eikös tuo lause itseasiassa tarkoita, että ajotapa muuttuu? Eli ajotapa on jotain muuta kuin rauhallinen silloin kun lapsi ei ole kyydissä? Tällainen hyväntahtoinen ja vastuulliseksi tarkoitettu ajatusmalli jää valitettavan pintapuoliseksi ja on mielestäni itseasiassa aika itsekäskin ajattelumalli. Tahattomasti. Siellä on nimittäin aina niitä lapsia. Aina he eivät vain ole omassa kyydissä.

Huomaatteko, kuinka tässäkin yksinkertaisessa asiassa metsä löytyy, kun kurkkaa puun taakse? Väitän, että asioita ajattelemalla ja omaa tekemistä analysoimalla pääsee kaikkein parhaaseen lopputulokseen - siihen josta tämä kirjoitus alkoi ja siihen joka on jopa niitä turvavarusteita tärkeämpää.

 

Rutiineja rikkovaa kevättä. Mikko

hytonen mikko

Mikko Hytönen

aluepäällikkö
CAP-Autokoulu Jyväskylä Keskusta
Sähköpostiosoite
mikko.hytonen@cap.fi
Anna miehelle kala, niin mies on päivän kylläinen. Opeta mies kalastamaan, niin miehelle ei tule koskaan nälkä.