Harri Kämäräinen, liikenneopettaja (päiväopiskelija)

Opiskelen liikenneopettajaksi Jyväskylässä Gradialla. Olen suorittanut opiskelut 2.2 tutkinnon osaan saakka ja jatkan nyt erikoistumalla mopo- ja moottoripyöräopetukseen. Päädyin liikenneopettajaksi puolivahingossa. Etsin elämääni ja samalla työelämääni uusi vaihtoehtoja, sillä olin ollut saman työnantajan palveluksessa liki 30 vuotta. Se oli oikein mukava uraputki, mutta viimeisintä työtehtävääni siellä ei enää ole olemassa. Tässä vaiheessa lähdin pohtimaan, mitä tekisin seuraavaksi. Tein vaihtelevia töitä ja tutkin erilaisia opiskeluvaihtoehtoja. Löysin liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon ja se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tässä työssä voisin yhdistää kiinnostukseni kaksipyöräisiin ja perehdyttämiseen. Edellisellä työnantajallani toimin talon sisäisenä perehdyttäjänä noin 20 vuoden ajan ja koin tehtävän omakseni.

Olen tehnyt liikenneopettajaharjoitteluni Jyväskylässä, mutta olen käynyt 2.1 tutkinnon osan suorittamisen jälkeen opettamassa lyhyitä keikkoja myös Mikkelissä, Raahessa, Kalajokilaaksossa, Hyvinkäällä, Vantaalla, Helsingissä ja Lahdessa. Silloinen esihenkilöni ehdotti keikkoja ja koin nuo erinomaisina mahdollisuuksina oman oppimiseni kannalta. Eri toimipisteillä vierailu on auttanut minua kehittymään liikenneopettajana: olen nähnyt jo ennen valmistumistani paljon erilaisia liikennekulttuureja ja tapoja opettaa. Olen tietoisesti mennyt useiden eri liikenneopettajien kyytiin seuraamaan heidän opetustaan ja vastaavasti olen pyytänyt heitä seuraamaan omaa opetustani.

Tällä hetkellä työskentelen Lahdessa ja pidän verkkoteorioita CAP-Autokoulussa ja Antin Autokoulussa. CAPilla työyhteisö pitää huolta toisistaan ja täällä on aina voinut kysyä apua. Työporukka on samanhenkistä ja mukaan on ollut helppo tulla liikenneopettajaharjoittelijana. CAP-äppi kulkee aina mukana ja sieltä on helppo tarkistaa kalenteria sekä täyttää opetuskorttia ajotunnin päätteeksi.  

Opiskeluni ovat menneet mukavasti. Olen ottanut itse vastuun opiskeluistani ja niiden etenemisestä – opiskelenhan itseäni varten. Olen oppinut paljon omalla sinnikkyydelläni, asioihin tarttumalla ja niitä tekemällä. Edelleen koen myös, että jokainen uusi työpäivä tuo uutta oppia minulle ja antaa mahdollisuuden kehittyä nykyistä paremmaksi. Pidän mieleni avoimena ja nöyränä, koska perehdyttäjän työssä opittavaa on aina.

Liikenneopetusalalla on mielenkiintoista nähdä, miten ajoneuvotekniikka tulee tulevaisuudessa muuttumaan ja minkälainen niin sanottu perusauto on viiden vuoden kuluttua. Sekin on mielenkiintoista, miten lainsäädäntö alaan vaikuttaa. Henkilökohtainen haasteeni on tällä hetkellä kaksipyöräisiin liittyvät opinnot ja niiden aikataulutus. Luonteeltani olen rauhallinen ja kärsivällinen. Tämä tuo opetustyyliini mukaan luontaista sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Aikaisempi kokemukseni kouluttamisesta auttaa myös hyväksymään epätäydellisyyttä – työtä tehdään annetussa viitekehyksessä ja sen puitteissa yritetään päästä oppilaan kannalta mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

Liikenneopetusalan sesonkivaihtelu oli minulla tiedossa jo ennen alalle tuloa. Konkreettiseksi tämän kertoo kuitenkin lopulta vasta käytäntö. Opintojeni rinnalla tein myös muita sivutöitä. Liikenneopetustyön hiljaisina aikoina voin pitää vuosilomani tai muita vapaita. Verkkoteorioiden vetäminen myös hiukan tasaa työmääriä hiljaisina aikoina. Tämän kesän aion tehdä töitä täysillä, mikä toivottavasti myös auttaa tiellä kohti viimeisiä näyttöjä.

Liikenneopettajuus tuntuu omalta jutulta. Työ perehdyttäjänä sopii luonteelleni ja oma mielenkiintoni on vanhastaan kaksipyöräisissä. Henkilöauto-, mopo- ja moottoripyöräopetus yhdistettynä verkkokoulutuksiin muodostaakin minulle sopivan kokonaisuuden.