Antti Alanen, liikenneopettajaharjoittelija (päiväopiskelija)

Ajatus liikenneopettajaksi kouluttautumisesta sai alkunsa omasta arjesta, kun opetin poikani ajamaan opetusluvalla noin puolitoista vuotta sitten. Kokemus oli sen verran mukava ja antoisa, että jäin pohtimaan, voisiko ajamisen opettaminen olla jotain, mitä voisin tehdä laajemminkin. Pian aloinkin selvittää koulutusmahdollisuuksia ja sitä, voisiko opinnot yhdistää työhöni.

Työskentelen luokanopettajana, ja takana on 23 vuotta opetustyötä. Ajatus jostain uudesta päätyön rinnalle oli kuitenkin ollut mielessä jo pidempään. Tutustuessani liikenneopettajuuteen huomasin sen yhdistävän luontevasti monia minulle tuttuja ja merkityksellisiä asioita: opettamista, ihmisten kohtaamista ja käytännönläheistä tekemistä. Siksi päätös hakea opiskelemaan syntyi lopulta varsin luontevasti, ja alusta asti ajatus on ollut rakentaa liikenneopettajuudesta itselleni joustava sivutyö päätyön rinnalle.

Opintojen yhdistäminen työhön ja arkeen on sujunut yllättävän hyvin. Aiempi kokemus työn ohella opiskelusta on auttanut rytmittämään arkea, ja kun lapset ovat jo isompia, aikaa on löytynyt eri tavalla kuin aiemmin. Opinnot ja työharjoittelu ovat kuitenkin vaatineet suunnitelmallisuutta, itsensä johtamista, joustavuutta ja aktiivista ponnistelua arjen aikataulujen hallinnassa. Tästä huolimatta opinnot ovat edenneet tasaisesti ilman liiallista kuormitusta. Olen myös pystynyt yhdistämään opintoja nykyiseen työhöni, esimerkiksi toteuttamalla liikennekasvatustapahtuman omalla koulullani.

Liikenneopettajan työ tuntuu luontevalta jatkumolta opetustyölle. Molemmissa hyödynnetään pedagogista osaamista ja ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, vaikka kohderyhmät ja sisällöt ovat erilaisia. Myös työn ajallinen rytmi sopii hyvin yhteen päätyöni kanssa: koulupäivät päättyvät usein iltapäivällä, jolloin ajotunnit vasta alkavat. Näin työt täydentävät toisiaan ilman päällekkäisyyttä.

Liikenneopettajuudessa minua houkuttelee erityisesti työn joustavuus. Näen, että sitä on mahdollista tehdä sesonkiluonteisesti esimerkiksi kesäisin tai iltapainotteisesti arjen lomassa. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työmäärään ja aikatauluihin tekee siitä helposti sovitettavan päätyön rinnalle.

Tulevaisuudessa näen liikenneopettajuuden ennen kaikkea mielekkäänä sivutyönä, mutta samalla se tarjoaa myös vaihtoehtoisen suunnan pidemmällä aikavälillä. Opintojen aikana on tullut esiin, että ala vaatii jatkuvaa oppimista ja ajantasaisen tiedon hallintaa, mikä tekee työstä myös sopivan haastavaa ja kehittävää.

Koen, että liikenneopettajan työ sopii hyvin monille, joilla on taustaa opetuksesta tai ohjaamisesta. Esimerkiksi opettajat, varhaiskasvattajat, nuoriso-ohjaajat tai liikenteen parissa työskentelevät voivat löytää siitä luontevan sivutyön.

Itselleni liikenneopettajuus on tuonut uusia näkökulmia myös päätyöhöni. Liikennekasvatuksen merkitys on korostunut ja olen saanut uusia tapoja käsitellä aihetta oppilaiden kanssa. Lisäksi digitaidot ja erilaisten järjestelmien hallinta ovat kehittyneet opintojen myötä, vaikka sekä oppilaitoksen että CAPin järjestelmiin perehtyminen on vaatinut aikaa ja aktiivista opettelua.

Kokonaisuutena liikenneopettajaksi opiskelu on tarjonnut juuri sellaista vaihtelua ja kehittymisen mahdollisuutta, jota olin kaivannut. Se on tuonut arkeen uudenlaista sisältöä ja avannut mahdollisuuden rakentaa työelämää joustavammin päätyön rinnalla.